Nuuskakysymys velloo kiivaampana kuin koskaan. Nuuskan puolustajien yksin käytetyimmistä argumenteista on se, että nuuskaa käyttämällä voi vähentää tupakointia, korvata sitä tai jopa päästä sen avulla eroon tupakasta. Tämä kommentti tyrmätään usein vasta-argumentilla, jonka mukaan nuuskaaja siirtyy usein jossain vaiheessa tupakointiin. Väittämän mukaan nuuskan loppuessa nikotiiniriippuvuutta hoidetaan tupakoimalla.

Itselläni on kolmen vuoden historia tupakan kanssa - touhu alkoi erään juopotteluillan kyrpiinnyksen seurauksena, jatkui reissatessani ensimmäistä kertaa ympäri Eurooppaa ja muuttui armottomaksi addiktioksi armeijavuosina. Lopetusyrityksiä on ollut useampia kuin edes jaksan muistaa - milloin nikotiinipurkan, kylmän kalkkunan tai nuuskankäytön keinoin. Jokainen yritys on johtanut ratkeamiseen joko hermojen menettämisen, sosiaalisten syiden tai humalaisen päähänpiston myötä.

Nyt meininki on kuitenkin erilainen. Tällä kertaa olen päättänyt tehdä itselleni palveluksen ja lopettaa sauhuttelun kerralla - ja tämän vaikean ja raskaan tien aion kulkea nuuskapurkki taskussa. Raportoin tämän kokemukseni koko kansan nähtäväksi siitä syystä, että lukuisille nuuskaa vastaan hyökkääville sosiaalitantoille ja kilpeään kiillottaville poliitikoille olisi edes jotain vastapainoa.

Tällä hetkellä olen onnistunut nuuskan avulla selviämään 11 päivää vailla sauhuja. Ensimmäisen viikon jälkeen psyykkiset oireet ovat tasoittuneet ja fyysisistä oireista pahimpia ovat aamuiset yskänpuuskat, mutta niitäkin tulee alati harvemmin. Ylähuulta ei enää kirvele nuuskamällin kohdatessa limakalvon. Muutokset limakalvossa ovat vähäisiä - lievää kuivumista ja värjääntymistä lukuunottamatta haittaoireita ei ole. Hampaiden kellastumista ja pahaa hajua vastaan olen käynyt pesemällä hampaani useammin ja käyttämällä suuvettä. Parempi puolisko antaa soraääniä silloin tällöin, mutta on myös samalla tyytyväinen röökaamiseni loppumisesta.

Vaikea paikka tulee eteen viikonloppuna, kun edessä on kolme duunivuoroa ankarasti körssittelevässä työporukassa. Hieman harmittaa etukäteen se, että joutuu kieltäytymään kohteliaasti tarjotusta spajarista - nuo läymänheittohetket ankaran työnpaiskinnan ohessa ovat parhaita minuutteja duunivuorojen aikana. Nuuskavaranto on myös hieman käymässä vähiin, mutta joulun tienoossa tulee täydennystä. Se ei sentään vielä ole onneksi laitonta.

Kohta kaksi viikkoa savuttomana, melko saavutus sekin. Keuhkot kiittävät ja kirjoittaja kuittaa.

Tiukempaa yhteiskuntakritiikkiä voi osoittaa allekirjoittamalla adressin: http://www.adressit.com/allekirjoitukset/holhoustavastaan/